Siirry pääsisältöön

Lautaskeräilyä ja keskeneräisiä projekteja


Hei ja haukotus! Vesipumput ovat huutaneet yöllä sen verran kovaa, että unet kyllä jäivät vähiin. Mutta siitä tuskin kannattaa valittaa. Ne tekevät tärkeää työtä, kuten ne ihmiset niiden takanakin. Voimia vaan heille, että jaksavat vielä jonkin aikaa.

Kohta olisi aloitettava vintin siivous oikein urakalla. Olisi tavoitteena kesäksi saada paikat kuntoon. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, jos kokoajan löytää sieltä mielenkiintoisia juttuja. Sitähän saattaa unohtaa koko siivoamisen saman tien. Valkoisen kirjoituspöydän vierashuoneeseen löydettiin omista nurkista ihana vanha valkoinen sänky. Sängyn toisesta päädystä puuttuu yksi levy, mutta muuten se on ihan kunnossa ja sopii täydellisesti yhteen pöydän kanssa. Eli siinäkin olisi vähän projektia ensin.

 Projekteista puheen ollen, kun olin saanut illalla pikkumiehen nukkumaan, innostuin rapsuttamaan maaleja eteisen valkoisesta talonpoikaistuolista. Kävimme tulvapaikkojen tsekkailun jälkeen paikallisessa sisustusliikkeessä ja sain sieltä lainaksi pari paksua kuvastoa, joissa oli niitä rouheampaan tyyliin jätettyjä huonekaluja. Ajattelin, että tuosta valkoisesta varmaan lähtee maali silleen kivasti pienellä vaivalla. No, kaksi tuntia meni huomaamatta ja vielä saan tänään jatkaa loppuun. Mutta siitä tulee kyllä kiva.

Olen huomaamattani hamstrannut täältä ympäristöstä löytyneitä yksittäisiä kahvikupin lautasia. En ole millään raaskinut heittää poiskaan, kun jotkut niistä ovat olleet niin kovin hienoja. Suunnittelin, että ehkä voisin tehdä muutamista seinälautasia. Yksi lemppareistani on tuo musta lautanen, jossa on kuvioita valkoisilla ääriviivoilla. Sen löysi isäntä hiljattain vintistä lattialankkujen välistä.



Iloista viikonloppua kaikille!Toivoo. Niina :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla