Siirry pääsisältöön

Kansallispuvun jäljillä sekä DIYilyä




Kerrassaan mukava viikonloppu takana. Sain siskoni tänne pitkästä aikaa. Kävimme hänen ja L:n kummitädin kanssaan lauantai-iltana Seinäjoella syömässä ravintola Juurella. Ihanaa ruokaa ja muutenkin mukava paikka. Voin suositella lämpimästi. Söimme siellä viiden ruokalajin menun ja kyllä tuli maha täyteen. Välillä on ihana käydä syömässä oikein hyvin ja ajan kanssa. Ihan luksusta tällaiselle kotiäidille. Sen jälkeen oli vielä Jenni Vartiaisen keikka Rytmikorjaamolla ja sekin aivan mahtava. Paikka oli tupaten täynnä, mikä tietenkin näin raskaana olevalle tuotti pientä stressiä, mutta onneksi väljempää tilaakin sitten löytyi vähän etäämmältä lavaa. Nyt on sisko taas hyvästelty ja lähetetty kotimatkalle. Onneksi näemme taas viimeistään jouluna seuraavan kerran.

Olen tässä viikonlopun aikana ruvennut tutkimaan kaapistamme löytynyttä kansallispukua. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä Kansallispukuja Suomesta( Leena-Liisa Lehikoinen ja Mervi Puhakka). Kirjasta löytyy kaikki myynnissä olevat suomenkielisten alueiden puvut. On erittäin mielenkiintoista huomata, miten erilaisia kansallispuvut loppujenlopuksi ovatkaan eri alueilla. Vaikutteita pukujen suunnitteluun on otettu tutkimalla ihmisten elämäntapaa, asuinympäristöä ja vaatteita eri alueilla. Näin ollaan saatu jokaiseen pukuun oma kansanomainen tyylinsä. Ensikertaa kansallispuvut esiteltiin v.1885 Venäjän keisariparille heidän vieraillessaan Suomen suurruhtinaskunnassa. Kansallispukumallit ovat näistä ajoista muuttuneet seuraavilla vuosikymmenillä enemmän aikakautensa mukaisiksi. Sadassa vuodessa on koottu kaikkiaan yli 400 erilaista kansallispukumallia.
Kuorot ja tanssiryhmät ovat yhtämittaisesti ahkerimmin käyttäneet pukuja(Lähde: Kansallispukuja Suomesta). Niistä minullekin ovat puvut kaikkein tutuimpia. Harvoin enää kansallispukuja näkee käytettävän esimerkiksi häissä tai vastaavissa juhlissa juhla-asuina. Sääli sinänsä, koska puvut ovat minusta kauniita.

Tätä meidän pukuamme ei kirjasta sitten löytynytkään, mutta googlen kuvahaulla sen lopulta bongasin. Syy siihen, ettei kirjassa vastaavaa ollut selvisi samalla. Kyseinen puku ei olekaan kansallispuku, vaikka näin maallikon silmällä siltä näyttääkin. Puku on Kuortaneen kuoropuku. Sitä on siis käytetty esiintymisasuna ja kansallispukujen tapaan. Vaikutteet puvun suunnitteluun ovat tulleet  Kuortaneella käytetyistä 1800-luvun juhlapuvuista. Kuoropuku on suunniteltu 1930-luvulla.

Olen askarrellut taas yhtä ja toista joulua varten. Led-valojen seuraksi asensin kankaalla päällystettyjä kertakäyttömukeja. Niistä tuli ihan hauskat. Idean löysin googlen kuvista. Erivärisillä kankailla saa halutessaan värikkäämmänkin tunnelman.

 
 
Nämä paperitähdet ovat ihania ja vieläpä yllättävän helppoja tehdä. Taitteluohje löytyy täältä
Paperina olen tässä tähdessä käyttänyt suhteellisen paksua hopeista lahjapaperia, jota löysin Halpa Hallista. Ainakin suuremmissa tähdissä tukevampi paperi on parempi työstää. Pienemmissä tähdissä olen käyttänyt myös vanhan kirjan sivuja. Niistäkin tulee kivoja.
 

 
Oikein kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
 
 
 
Niina
 
 
 


Kommentit

  1. Haluaisin asua tuossa huoneessa missä on tuo rukki ja kaikkea muuta ihanaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokasali on lempihuoneitani. Asumiseen se on kyllä vähän turhan levoton, koska on todellinen läpikulkuhuone. Tämän huoneen jokaisella seinustalla on ovi :)

      Poista
  2. On harmi, että Suomessa ei enää käytetä kansallispukuja, täällä Norjassa niitä käytetään edelleen tosi aktiivisesti monenlaisissa juhlissa ja se ratkaisee kätevästi monenalaiset pukeutumisongelmat. Itsekin olen ensimmäistä kertaa elämässäni harkinnut kansallispuvun hankkimista - voisin nimittäin hyvin pitää täällä myös suomalaista pukua.

    Siellä näyttää ulkona olevan yhtä jouluista kuin täälläkin :).

    VastaaPoista
  3. Äidilläni oli aikoinaan Kuortaneen kansallispuku, vaikka hän ei sieltä päin olutkaan syntyisin. Tätini ompeli pukukankaan ja teki kansallispuvuksi. Myöhemmällä iällään äiti osti muinaispuvun, jonka minä perin äidin kuoltua. Sitä olen käyttänyt nimenomaan kuoroasuna ja muutamissa sukujuhlissa. Harmi, että kansallispukujen käyttö juhlatilaisuuksissa on vähentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallispuku on tänä päivänä aika arvokas hankinta teettää uutena. Vanhat puvut kannattaa säästää ja tarvittaessa korjauttaa. Ja vaikkei pukua käyttäisikään, niin onhan se kuitenkin pala historiaamme ja siinäkin mielessä tärkeä säilyttää.

      Poista
  4. Kivoja tähtijuttuja olet tehnyt.Itsekin usein niitä miettinyt,että voisi tehdä,mutta ei vaan saanut aikaan.Onnea tulevasta vauvasta!

    VastaaPoista
  5. Hei, tämä blogi tuli mieleeni, kun näin tämän (vinkkejä vintage-sisustuksen täydennykseen): http://theeditorspicks.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla