Kartano keltainen

Kevät oli pitkällä, kun Renki matkalaukkuaan raahaten kulki niin kovin tuttua puista kirkkosiltaa pitkin, jonka alla kaunis Kyrönjoki solisi kuljettaen mukanaan jäälauttoja kohti rantaa. Joki oli tapansa mukaan tulvinut jälleen sen verran, että kengät olivat vaarassa kastua kylätien reunaa astellessa. Renki pysähtyi hetkeksi ja katsahti mäen päällä komeilevaa pohjalaistaloa, missä oli suurimman osan elämästään viettänyt. Olipa vain mukava nähdä se taas. Aivan kuin olisi jo hieman ikäväkin ollut sitä kaikkea elämää, mitä talo piti sisällään. Renki otti taas askelia eteenpäin ja mietiskeli viimeaikaisia tapahtumia. Hän oli kuitenkin aivan varma, että oli tehnyt oikean päätöksen tullessaan takaisin kotikulmilleen ja jättäessään selvittämättä sen salaperäisen kortin lähettäjään liittyviä yksityiskohtia. Hän oli ollut tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se oli hänelle suotu, eikä kaivannut ylimääräistä dramatiikkaa. Ei näin vanhan miehen moiseen tarvitse enää ryhtyä. Menneet ovat menne

Hiihtolomalaiset ovat palanneet kouluun, tytön ristiäiset on juhlittu ja arki on taas palannut. Päivät ovat osittain rauhallisia. Tai no miten sen nyt ottaa. Ulkopuolisen silmin näyttää olevan varmasti kaikkea muuta. Useimmin olenkin enemmän huolissani toisten jaksamisesta, kuin itseni. Minä pidän siitä, että päivät ovat puuhaa täynnä, eikä lepohetkiä juurikaan ole. Ymmärrän kuitenkin, ettei tällainen tahti kaikille sovi. Päivät venyvät pitkiksi, mutta minua se ei ole haitannut. Pieni tyttäremme on omaksunut sellaisen tahdin, että päivän hän nukkuu ja sitten myöhään lähellä puolen yön hän herää pirteänä ihmettelemään maailmaa. Ennen kuin nukkumaan päästään, niin kello on jo lähellä kahta yöllä. Aamulla viiden aikoihin hän syö ja sitten nukkuu noin yhdeksään. Pikku L heräilee kahdeksan aikoihin ja J valmistautuu kouluunlähtöön. Olen usein aivan silmät ristissä aamun ensimmäisen tunnin, mutta aamutallin tehtyäni olo on jo pirteä. Sillä olotilalla sitten jaksaa taas lopun päivää ja harv

 Arvatkaas, en ole sittenkään vielä onnistunut koluamaan kaikkia paikkoja niin tarkkaan, etteikö vielä löytöjä voisi tehdä. Ihanaa, olen ihan intona tästä viimeisimmästä. Ruokasalin suuren lipaston laatikosta löysin mielenkiintoisen piirroksen. Kun sitä tarkemmin katsoin, niin tajusin sen olevan jonkinlainen ryijyn ohje. Kirjoituksista sain selville, että kyseessä olikin aikamoisen arvokas vanha Impi Sotavallan suunnittelema ryijyn työpiirustus. Netistä löysinkin sitten tietoa Impi Sotavallasta ja selvisi, että hän oli yksi menestyneimmistä ja tunnetuimmista ryijysuunnittelijoistamme 1920 ja 1930-luvuilla. Impi Sotavalta toimi Suomen Käsityön Ystävien suunnittelijana v.1917-1939. Löytämäni piirustus onkin tältä ajalta. En tiedä mikä mahtaa olla tämän piirustuksen arvo, mutta pidän sen visusti tallessa. Mallin mukaista ryijyä en ole vielä meiltä löytänyt, mutta voitte olla varmoja, että koluan taas kaikki paikat siltä varalta, jos sellainenkin vielä löytyisi.