Siirry pääsisältöön

Uudistuksia ja kuulumisia



Hei!

Myönnän, kiirettä pukkaa. Blogi on jäänyt taas unohduksiin, kun illalla en enää jaksa alkaa ajattelemaan mitään muuta kuin nukkumaan pääsyä. Ihan normaalia ja niin kovin tuttua vauvaperheessä. Kaikesta huolimatta, kyllä tämä vain on ihan parasta. En vaihtaisi päivääkään pois. Taidan viihtyä vähän liiankin hyvin kotiäitinä. Työelämä ei juurikaan houkuttele ja onneksi minulla jatkuu äitiysloma vielä vuoden loppupuolelle. En yhtään tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu, enkä halua sitä vielä edes ajatellakaan. Eletään nyt tässä hetkessä ja nautitaan siitä.

Huomasitte varmaan, että blogissa on tapahtunut joitakin muutoksia. Suurin niistä on varmasti nimen vaihtuminen. Vanha nimi oli monien mielestä liian pitkä ja hankala muistaa, joten ajattelin että nyt olisi sopiva hetki se vaihtaa. Tämä voisi olla samalla vaikka uusi alku blogissakin tämän hiljaiselon jälkeen. Kokeilen, jospa saisin vähän useammin tehtyä juttuja tänne. Vanhan tutun tyylin lisäksi ehkä jotain uuttakin. Katsotaan, miten tämä tästä lähtee.

Puutarhan perälle on isäni toimesta alettu rakentaa lasten leikkipaikkaa. Omasta metsästä kaatoivat isäntä ja isäni tarpeita keinuja ja kiipeilytelineitä varten. Leppä kuorittiin ja niistä pystytettiin kehikko, johon mahtuu useampi keinu, renkaat ja vielä kiipeilyä varten oma osansa. Viime kesänä hankkimamme hiekkalaatikko siirrettiin sinne myös ja täytettiin hiekalla. Trampoliini löytyy ihan vierestä sekin. Kesän mittaan rakennellaan leikkipaikkaa lisää ja tehdään pohjatöitä. Parasta kuitenkin on, että siellä voi jo lasten kanssa leikkiä.

Meidän pienelle prinsessalle kuuluu hyvää. Hän kasvaa omalla käyrällään hyvin ja kehitystä seurataan nyt 2kk iän mukaisesti. Senkin osalta kaikki on kunnossa. Seuranta on kuitenkin tarkkaa ja fysioterapeutti on tukenamme tarvittaessa. Tyttö on nyt syntymäiältään reilun 5kk, joten aika kova kiriminen on, ennen kuin hän saavuttaa saman ikäiset kaverinsa. Pienillä keskosilla kehitystä seurataan korjatun iän perusteella kuitenkin kahteen ikävuoteen asti, jonka jälkeen vasta odotetaan ikätason vastaavan muita saman ikäisiä. Joka päivä teemme erilaisia pieniä harjoitteita, jotka tukevat jatkuvaa kehitystä. C on lisäksi erittäin rauhallinen tyttö, jonka vuoksi on hyvä muutenkin häntä vähän kannustaa liikkumiseen. Mutta kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä hyvin ja me olemme äärettömän onnellisia ja kiitollisia siitä. Tiedän, ettei aina näin ole ja toivon että sellaisessa tilanteessa perheet saisivat kaiken mahdollisen avun ja tuen mitä on tarjolla. Nämä pienet ihmeet ansaitsevat mahdollisimman turvallisen ja normaalin lapsuuden, eikä sitä voi tarjota vanhemmat, jotka eivät voi itse hyvin. Uskon, että ne alkuhankaluudet, mitä ennenaikaisesti syntynyt lapsi kokee, aiheuttavat varmasti aina joitain traumoja ja sen vuoksi onkin erittäin tärkeää, että lapsi saa osakseen paljon rakkautta ja huolenpitoa. Me olemme jaksaneet olosuhteisiin nähden hyvin, mutta olen esimerkiksi itse ottanut kaiken avun vastaan mitä on tarjottu. Psykologin ja kriisihoitajan kanssa olemme käyneet kokemusta läpi ja läheisten kanssa on keskusteltu paljon. Luulen, että kun on ajoissa liikenteessä niin on ihan eri lailla edellytyksiä välttää erilaisia ongelmia. Vaikka ei juuri sillä hetkellä tuntuisikaan, että olisi tarvetta ammattiavulle, niin ei siitä kuitenkaan mitään haittaakaan ole, jos asioitaan ja ajatuksiaan käy vähän läpi.





Niina <3
 
 
 


Kommentit

  1. Kiva oma leikkipuisto lapsille :) Meidän isot jo kasvoi ohi noista, mutta kohta saakin taas tulevaa pientä varten alkaa kehitellä hiekkiksiä ja keinuja :) Uusi nimi on kiva! Toivottavasti jaksat päivitellä usein, tätä on kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Leikkipaikka tuli kyllä tarpeeseen. Nyt ei tarvitse lähteä enää läheiseen leikkipuistoon, päästäkseen keinumaan. Te saatte myös pian aloittaa uusintakierroksen tämän elämänvaiheen kanssa. Vähän sama, kuin meillä silloin kun L syntyi :) Aina se vain on yhtä ihanaa saada seurata pienen ihmisen kasvua. Edelleen jaksamisia loppuraskauteen ja iloisia alkukesän päiviä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla