Siirry pääsisältöön

Kevättä kohti yrittäen



Kevätaurinko se aina välillä vilahtaa puitten raosta tai paistaa suoraan silmiin aukealla. Sen säteet on kuin pistos, mikä herättää minut horroksesta. Valo antaa energiaa ja sitä tarvitaan pitkän kaamoksen jälkeen.
Viimeiset pari kuukautta sain työskennellä aivan eri hommissa, missä koskaan ennen. Myyntityötä on toki ratsastustallin yrittäjänkin työ, mutta kuitenkin kovin erilaista, kuin esimerkiksi juuri urheiluliikkeessä työskentely. Kaikkiaan mukava kokemus ja avasi taas silmiäni yrittäjyyden moninaisuudelle, sekä myyntityön mahdollisuuksille. Aivan ihanat kauppiaat, jotka kohtelevat asiakkaitaan kuin parhaimpia ystäviään ja tekevät työtä sydämellään. Sellaiseen asiakaspalveluun tulisi aina pyrkiä. Kiitos, että sain viettää kaksi niin antoisaa kuukautta seurassanne Kaisu ja Ari.

Huomaan olevani kovin kiinnostunut kaikesta yrittämiseen liittyvästä. Syksyn opiskeluni aiheesta ovat vain lisänneet kiinnostusta entisestään. Luen iltaisin oppaita markkinoinnista ja bisnesmaailmassa pärjäämisestä suurella mielenkiinnolla. Toivon salaa, että lamppu syttyisi pääni yläpuolella ja keksisin jotain uutta ja ainutlaatuista. Jotain mitä tarvitaan juuri täällä. Ideoita tupsahtaa päähäni, kuin sieniä sateella, mutta kaikki eivät toki ole käyttökelpoisia. Innovatiivisuus kun on yksi vahvimpia luonteenpiirteitäni. Yrittämisessä on kuitenkin aina riskinsä, joten taustatyö on tehtävä huolella.

Tuleva kevät on jälleen erittäin mielenkiintoinen. Kiinnostavia projekteja on meneillään ja intoa lähteä niihin löytyy. Onneksi taas näin, sillä viime syksy meni kyllä aika koomassa. Häiden jälkeen tuntui, että nyt on hyvä hetki viettää vähän hiljaiseloa. Fyysinen kunto oli aika heikko selkäongelmien vuoksi ja henkisestikin väsymys painoi. Kaikki ylimääräinen piti jättää hetkeksi, mutta nyt sormet taas syyhyää tarttua työhön ja ottaa uusia haasteita vastaan.



Leppoisaa alkavaa viikkoa!



Niina



Kommentit

  1. Kyllä se myyntiä ja asiakaspalvelua on kaikki missä eurot liikkuu.Välillä törmään työssäni asenteeseen,että ei meillä myyjät myy;vaikka ovat töissä kaupassa..Mutta mielenkiintoisia ideoita yrittäjyyteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmasti on. Ja paljon on kiinni siitä, mitä tuotetta myy. Hyvää oloa tuottavat tuotteet tekevät ostotilanteesta heti positiivisen kokemuksen, jolloin myyminen on helppoa. Kivaa kevättä sinulle! Tulen taas vuorostani kurkkaamaan sinun blogiasi:)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilan historiaa ja arkeologisia löydöksiä

(Kuva: Perhealbumi, talo vuonna 1916) Tila on perustettu jo 1400-luvun alussa. Vanhin tunnettu isäntä oli Antti Kurikka nimeltään, mutta tiedetään että hän ei ole ollut kuitenkaan ensimmäinen isäntä, sillä tila on ollut jaettuna hänen ja hänen veljensä kesken jo tuolloin. Tähän aikaan tilan nimi oli Kurikka, josta myös Kurikan kaupunki on saanut nimensä. Tila on ollut kooltaan huomattavan suuri ja se on ulottunut esimerkiksi Jalasjärven Luopajärvelle asti. Siitä on vuosien varrella lohkottu kymmeniä eri tiloja perinnönjaoissa ja Isonjaon aikana. Tämä talomme eli nykyinen Rinta-Kurikka on edelleen samalla paikallaan ja osin samoilla perustuksillaan, kuin jo satoja vuosia aikaisemmin. Talon vanhin osa, eli jääkellari on keskiajalta 1400-1500-luvun taitteesta. Historian kirjojen mukaan alkuperäisen 40-huoneisen kartanon kerrotaan palaneen vuonna 1625. Markus Wähä-Kurikka oli tuolloin tilan isäntänä. Tähän aikaan tilan nimi oli Wähä-Kurikka. Nykyään talo seisoo täysin samassa paik

Ihastuttavat vanhat konvehtirasiat

Nämä ihanat vanhat Fazerin, Hellasin ja Pandan konvehtirasiat ovat olleet ruokasalin korkean kaapin ylähyllyssä jo varmasti vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä. Yläkaappi saa ollakin ihan rauhassa. Sinne ei yllä, kuin kiipeämällä emännänjatkeen päältä ja silloinkin saa vielä kurkotella. Sieltä olen löytänyt monia muitakin kiinnostavia vanhoja juttuja, muistoja jälkipolvilta. Ajatelkaa, miltä on tuntunut saada tällainen rasia vaikka joululahjaksi. Tiedän, että jokunen lukijoista varmasti muistaa sen tunteen, kun lahjakääröstä paljastui jotain näin kaunista ja herkullista. Ei todellakaan viikoittaista herkkua, kuten helposti nykyään suklaa voi olla. Ja kun suklaat oli syöty, niin rasiaan säilöttiin omia tärkeitä asioita. Kertokaa minulle, jos teillä on jotain muistoja. Mitä esimerkiksi säilytitte vanhoissa konvehtirasioissanne? Nämä meidän rasiat olivat ikävä kyllä tyhjiä. Olisipa ollut hauska löytää niistä vaikka vanhoja kirjeitä. Tai valokuvia. Mutta ihanaa, että rasiat oli

Vanhan rengin tarina, Osa II

 Vanhan rengin tarinaan haluttiin jatkoa, joka oli kiva yllätys. Vähän sitä toivoinkin, koska olen niin kovasti nyt rengin lumoissa, eikä kirjoittamisesta tahtoisi loppua tulla. Osa 1 löytyy täältä Tuli joulu ja kovat pakkaset. Renki oli viettänyt jo useamman yönsä talossa, koska kylmyys hiipi omaan pieneen tupaan ikkunan raoista niin, ettei siellä ollut hyvä vanhan miehen olla. Selkäkin taas vaivasi ja kipua helpotti kovasti, kun sai nojailla tuvan suurta uunia vasten. Siihen renki usein nuokahtikin päivänokosille ja heräsi lopulta lasten kiusantekoon. He nyppivät tukasta ja nykivät paidan helmasta, kunnes renki hieman raotti silmäkulmaansa ja hyökkäsi mukamas kohti. Lapset juoksivat kirkuen ja kikattaen karkuun. Sellaista se aina oli noijeen kakarootten kanssa. Renki niistä kuitenkin kovasti piti. Hänellä oli aina syysiltoina, kun peltotöistä oli päästy eroon tapana vuoleskella lapsille leikkikaluja. Renki oli kovasti tykästynyt tekemään erilaisia maatilan eläimiä, joita lapsilla